20.1.2015

Saharan reunoilla talven keskellä

Kirjahyllyn pölyistä safaritunnelmaa

Juha Vakkuri: Afrikan poikki
Oma ostos Elisa Kirjasta
äänikirjan lukijana Tuomo Holopainen

Jos Taru sormusten herrasta oli tunnelmaltaan välillä vähän turhankin synkkää tämän talven mustaan keliin niin Juha Vakkurin matkakertomus vei mukanaan kuumaan Afrikkaan. Se ei ollut yhtään hullumpaa.

Afrikan poikki kertoo Juha Vakkurin vaelluksesta Dakarista Djiboutiin. Matkaan mahtuu puskatakseja, täyteen ahdettuja busseja ja vähän lentokoneita, mutta ennen kaikkea ihmisiä. Kirjan inhimillinen ote lämmittää paitsi aurinkoisen kelin kuvauksella myös ymmärtävällä ja empaattisella tavalla kertoa Afrikasta ja afrikkalaisista. Vakkuri ei ihannoi, muttei myöskään aliarvioi. Hän kertoo niin huijareista ja diktaattorien ihmisoikeusrikkomuksista, kuin köyhyyden tuomasta toivottomuudesta tai avuliaista, hymyilevistä afrikkalaisista, jotka voivat vaikka tanssahdella pölyisellä kadulla autonkorjauksen lomassa. Kuuntelijan eteen aukeaa värikäs ja eksoottinen matka tavallisten ihmisten seurassa.

Ihan pelkkää bussimatkaa kirja ei ole vaan tarinan mukana tulee rautaisannos Afrikan historiaa (ja maantiedettä). Teki muuten hyvää, vaikka vieläkin täytyy myöntää oman tuntemukseni olevan parhaimmillaankin hataraa. Kiinnostavia, vaikkakin usein surullisia ja väkivaltaisia kohtaloita tarinoissa riittää, eikä se sivistymättömämpi osapuoli läheskään aina löydy viidakon tai aavikon keskeltä.

Kirjassa eletään aikaa vuonna 2009. Minulle tuli ikävällä tavalla vähän toivoton olo ajatellessani, miten monet Afrikasta tulevat uutiset ovat edelleenkin ihan samanlaisia ja yhtä väkivaltaisia (Nigerian terroristit, kidnapatut eurooppalaiset, ebola jne...) kuin matkan aikaan. Jotenkin soisi, että kuulisi edes jotain toivon pilkahduksia, mutta ehkä sellaiset eivät ylitä uutiskynnystä.

Mielenkiintoinen kirja siis, joka viihdytti mukavasti työmatkoilla ja kokatessa ja muutenkin kuulokkeet korvilla kulkiessa. Seuraava äänikirja onkin sitten taas hauskasti talviteemainen. Uteliaat voivat käydä kurkkaamassa kuvan siitä Instagrammin puolelta... Jep, sielläkin minä huseeraan nykyisin nimellä minna_vuocho. Tervetuloa seuraan!

2 kommenttia:

  1. Harmittaa kun en ole vieläkään malttanut tarttua näihin Vakkurin Afrikka-kirjoihin. Ollut suunnitelmissa jo todella pitkään. Täytyypä ottaa nyt asiaksi, kiinnostavat kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimi tosi hyvin minusta juuri äänikirjana. En ole ihan varma, olisinko jaksanut samalla tavalla lukea tekstinä. Sitä historiakuvausta oli nimittäin aika paljon.

      Poista