25.11.2012

"Finton väitti myöhemmin hukanneensa avaimensa St Josephin luostariin,.."

 
 "Finton väitti myöhemmin hukanneensa avaimensa Saint Josephin luostariin, mutta se nyt oli täyttä puppua."

Marsha Mehran - Ruusuvettä ja lammaspataa, sivu 123, kuudes virke.

Ai, että mitä ihmettä ?

No, Satu oli jatkanut Villa Derrickerian meemiä ja minä innostuin sitten puolestani jatkamaan sitä edelleen. Tarkoituksena siis tehdä seuraavasti :

  1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
  2. Avaa kirja sivulta 123.
  3. Lue kuudes lause.
  4. Kirjoita lause journaliisi, näiden ohjeiden kera.
Lisäksi tarkoituksena oli ottaa lause / virke ja laittaa se otsikoksi bloggaukselle. Tämä viimeinen ohje sai minutkin tarttumaan toimeen, tai tässä tapauksessa kirjaan. Ajattelin tämän meemin tuloksena tulevan erityisen houkuttelevia otsikoita blogistaniaan. Hämmentäviäkin ne saattavat olla.

Luin meemistä työhuoneessa, joten ensimmäinen haaste oli katseen kääntäminen sopivaan suuntaan. Välttelin kirjahyllyä sillä sieltä vain yhden kohteen valitseminen saattaa osoittautua ylivoimaisen vaikeaksi. Onneksi meillä löytyy kirjoja joka puolelta. Kirjahyllyä vastapäätä olevan kaapin päällä on kolme kirjapinoa, joista lähimmän päällä ensimmäisenä lojui Marsha Mehranin Ruusuvettä ja lammaspataa. Se odottelee siinä edelleen viimeisten sivujen reseptien soveltamista. 

Yhtään kirjan resepteistä ei ole vielä kokeiltu meidän keittiössämme, mutta lammaspataa syötiin itse asiassa juuri eilen. Herkullisen hedelmäistä versiota siitä kardemummakuskuksen kera. Siitä lisää piakkoin.

Mihin kirjaan oma kätesi osuu ?

8 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia otsikoita tosiaan saa aikaan, ja huomaan puuhan aika koukuttavaksi: tekisi mieli kurkkia kaikkiin kirjoihin että näkisi mitä kyseisestä kohdasta löytyy... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, näitä voisi tehdä enemmänkin. Pitäisköhän kokeilla sarjaa kerran kuussa... tai vaihtaa sivunumeroita ?

      Poista
  2. En suotta uhrannut muutamaa keskiyön hetkeä meemi-tekstini kirjoittamiseen, kuten havaitsin tekstisi luettuani: minulla on aivan ilmeisesti ollut rajoittunut kuva keittokirjoista, sillä en ollut aluksi uskoa, että sellaisesta saattaisi löytyä moinen virke. Yhtä hyvää S123/L6-lausetta ei ole läheskään joka kaunokirjastakaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin keittokirja... olisi varmaan parempi kuin mitä tuo romaani konsanaan. Ne reseptit kirjan lopussa olivat meinaan tämän "teoksen" parasta antia :-)

      Poista
  3. Klikkasin esittelysi Ruusuvedestä ja lammaspadasta sunnuntaina vasta kommenttini kirjoitettuani, enkä sitten enää korjannut väärää luuloani julkisuudessa vaan päätin jäädä elämään kauniissa valheessa.

    Sen sijaan aloin miettiä ruoanlaiton, keittokirjojen ja kaunokirjojen yhteyttä, sillä sitähän riittää! Ruoanlaitto on rankan juonellista toimintaa ihan kuin realistinen lukuromaani, ja saattaapa se olla vaativimman kirjallisuuden mallin mukaisesti hyvin kompleksistakin ja monikerroksista vaatiessaan ruoanlaittajalta kykyä suunnata huomionsa aina relevanteimpaan asiaan esimerkiksi neljän ruokalajin illallista laadittaessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasinkin, että näin siinä varmaan kävi :-)

      Ruoanlaitossa ja kirjoissa on hyvinkin paljon samankaltaisuuksia. Siksi ehkä niin pidänkin molemmista.

      Tämän meemin innoittamana olen myös aloittamassa uutta juttusarjaa "Ruokaa romaaneista" - aika usein nimittäin jokin kirja saa minut haluamaan jotain tiettyä ruokaa tai päinvastoin, ruoka assosioituu johonkin kirjaan. Katsotaan, millaisia jutunaiheita löytyy. Ensimmäinen lienee aika ilmeinen ?

      Poista
    2. S123/L6 on todella rikas inspiroimaan, kuten mainintasi uudesta juttusarjasta osoittaa.

      Yhdistelmä ruoka ja romaani herättää minussa ensimmäisenä mieleen erään Ruth Rendellin Wexford-novellin. Novellia (nähtävästi kokoelmasta Means of Evil) ei ole suomennettu enkä ole sitä lukenut, mutta olen katsonut sen tv-sovituksen. Muistaakseni juuri tuossa tarinassa ratkottava rikos sijoittuu karkausvuoteen(...) 1900, ja ylikomisario Wexford laatii arvoituksen selvittääkseen kaikkein läheisimmilleen murhaavan päivällisen tarkalleen kohtalokkaan illan reseptin mukaan.

      Panin tuolloin merkille Wexford-näyttelijä George Bakerin antaumuksellisen näytteljäntyön murha-ateriaa laatiessa ja sitä lähipiirille tarjoillessa. Vuosia myöhemmin taisin kuulla, että Baker olisi ansioitunut myös ruokakirjailijana.

      Myös novellin televisioinnista löytyy ruokakirjailija, nimeltään Corinne Last. (Ks. http://inspectorwexford.info/episode-guide/episodes/means-of-evil/.)

      Poista
    3. Aika hurja assosiaatio - toivottavasti minun kokkaukseni eivät ole ihan samaa kaliiberia, tarkoitus ainakin on toinen.

      Ruoka ja kirjat kuuluvat tosiaan yhteen. Kummasti sitä alkoi yhteyksiä löytymään, kun alkuun rupesi miettimään.

      Poista